Ikävöin niitä aikoja,
kun vielä sain kutsua sinua kullaksi
nyt jos lausun nimesi,
satutan vain itseäni
luulin kivun katoavan,
mutta pahenee se edelleen
tahdoin olla kanssasi,
mennä vielä pitkälle
Tahdoin kihlata sinut,
saada sut omakseni
varmasti
elämäni rakkaudeksi
mutta silti asiat meni näin
molemmat, eriteille jäi
Auto kaahaa,
saanko jäädä alle
kun ei missään tilaa,
ole minun sanalle
tuntuu, että kaikki mitä kirjoitan
ei kuvaa tunteitani, sua oikeesti rakastan
jatketaan matkaamme,
mutta sinua kaipaan
kuule kulta,
sua nyt jo kaipaan
en aio kuolla,
jotta sinua voin muistella...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan viiltävä ja kaipaava hyvä runo.