Eräänä aamuna heräsin,
enkä tuntenut enää mitään.
Elämän rajamailla kelluessani
itkin olkaasi vasten.
Enkä nähnyt.
Eräänä aamuna heräsin,
enkä uskonut enää mihinkään.
Kuitenkin tulit luokseni kuin enkeli taivaalta,
nostit hellästi kivenlohkareen sydämeltäni,
autoit minut alkuun.
Tänään minä kuuntelin.
Eräänä aamuna heräisin
enkä uskoisi silmiäni
tuhisisit vieressäni suloisesti,
niin suloisesti kuin vain sinä osaat.
Huomenna uskon taas elämään.
Eräänä aamuna rakastan sinua
kauniimmin kuin koskaan ennen.
Selite:
Miksi ihminen oppii vasta kun on liian myöhäistä?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
