Nimetön

pelkään lehtimyyjiä kuollakseni,
luokkahuoneita kai vain tajutakseni
kuinka kaukana edellä tai takana,
täysin toisella taajuudella
seilaankaan

pieniä pakomatkoja puolituttujen lomitse,
lasken askeleita kotiovelle ja sinut tasolleni

haluaisitko nyt jäädä siihen

ollaan rinnakkain vähän ulapalla kaikesta
kahdestaan kasvokkain
ja kaukana