liian tyyni hetki

Runoilija Annastiinanen

            puhuin pihakoivulle sinusta
            sellaisena höperönä hetkenäni
            se oli aika myöhään
            silloin kun aurinkokin 
            oli jo kääntänyt selkänsä
            loputtomalle taivaankannelle
            olisiko jo aamupuolta yöstä ollut

                                     ~

            puhuin äänettömästi
            en edes kuiskannut
            mutta tiedän että se ymmärsi
            katsokaas kun se onneton
            taitaa myös yksinäinen olla
            riippaoksineen
            lehdyköidensä suojassa

                                      ~

            tekeydyin yöperhoseksi
            istuin lootusasennossa
            ja kerroin miten minuun sattuu

            sattuu välillä niin helvetisti
            ja ikävä
            se on ja pysyy
            istuu kuin piru olkapäällä
            virnistellen ilkeästi
            tulee ja menee miten haluaa
            eikä lähde pois eikä kuuntele
            vaikka kuinka käskisin sen mennä

                                      ~

           kerroin ettet sinä taida ymmärtää
           ettet sinä pysty näkemään minua
           sellaisena kuin olen
           ettet sinä voi mitenkään tajuta
           miten paljon minä välitän
           ettet sinä pysty tuntemaan
           hauraita linnunluita kylkikaarieni alla

           kerroin millaista on kuunnella
           hiljaisuutta      
           kun se on muuttunut liian
           kovaääniseksi     
           millaista on odottaa
           jotain elonmerkkiä
           pelätä
           että se jättää vielä tulematta

                                     ~

          siinä minä sitten istuin ja toivoin
          taisin vähän jo kuiskatakin

          että voi kun sinä vielä
          silittelisit vahvoilla käsilläsi
          siipiväliäni ehjäksi
          päästäisit sitten vasta lentoon
          kun minä olen siihen valmis

                                   ~

          se koivu oli ihan hiljaa
          seisoi paikoillaan
          eikä sen lehtikään värähtänyt

                                   ~

                     on ihan liian tyyntä

                            ajattelin

                                   ~
          



















 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Sinulla on loistava tarinoidenkin kertojan lahja <3 
Kiitos. Hetken mielijohteesta voi syntyä mitä vaan🤗
Miellyttävä lukuhetki
latautunut runoon voimakkaita tunne hetkiä

vaikuttava

hienoja mielikuvituksellisia kuvauksia

lopusta tykkäsi erityisesti

kiitos hieno hetki
Ollos hyvä ja kiitos kommentista😌
Voi että... aivan upeaa kerrontaa!
Kiitos💕
 

Käyttäjän kaikki runot