![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Annastiinanen kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-23833-1704057058.jpg?itok=blY_vEle "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Annastiinanen kuva")
katseessa kytevä kulovalkean katku
syö askel askeleelta olleen ja menneen
koitan pitää pystyssä
tätä ruostuvan puumajan huojuvaa lattiaa
kipinöivän tuhkan kuiskatessa
sisimpäni palaneen karrelle
mustuen ja murentuen
mutta se on silti minussa, meissä
hengessä ja sisimmässä
tahtomattaankin
yritän olla sopivasti
istun kätteni päällä
etten kirjoittaisi liikaa
olisin osa puita ja multaista maata
monet asiat vain tuntuvat
olevan minusta kaukana
sanat, unet ja omenapuut
viikkaan lopulta nämä vaatteet kaappiin
enkä halua enää nukkua päivääkään
valoni ohi
sillä jos minä olisin ehjä
eivät linnutkaan lentäisi talveksi etelään
***
syö askel askeleelta olleen ja menneen
koitan pitää pystyssä
tätä ruostuvan puumajan huojuvaa lattiaa
kipinöivän tuhkan kuiskatessa
sisimpäni palaneen karrelle
mustuen ja murentuen
mutta se on silti minussa, meissä
hengessä ja sisimmässä
tahtomattaankin
yritän olla sopivasti
istun kätteni päällä
etten kirjoittaisi liikaa
olisin osa puita ja multaista maata
monet asiat vain tuntuvat
olevan minusta kaukana
sanat, unet ja omenapuut
viikkaan lopulta nämä vaatteet kaappiin
enkä halua enää nukkua päivääkään
valoni ohi
sillä jos minä olisin ehjä
eivät linnutkaan lentäisi talveksi etelään
***
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit