Aava

Runoilija Lumie

Aallot liikkuvat äänettömästi
meri on harvoin hiljaa, mutta
nyt se kuuntelee
odottaa myrskyä, joka
jälleen muuttaisi sitä
paiskaisi vasten rannan rosoisia kiviä

Harkitulla järjettömyydellä
meri ottaa muotonsa
unohtaa entiset uomansa ja 
antautuu vastavirralle
lämmin ja kylmä kohtaavat
viimeisessä virtauksessa
sulautuvat sylikkäin rajattomaksi

kaiken keskellä
loppumaton valo
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tästä teoksesta tuli mieleeni kun maailman myrskyt heittelevät meitäkin päin "rosoisia kiviä", niin ehkä se hioo särmikkyyttämme edes jonkin verran. Muuttaa meitä niin että tulevaisuus on valoisampi.😊
Vallan mainio teos jälleen🤗👏👏🌷
Eläväisiä merikuvia kirjoitat runokynälläsi. Tyylikäs lopetus myös kehystää runon kokonaiseksi.
 

Käyttäjän kaikki runot