![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Karpalo kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-2349-1635830145.jpg?itok=d5ZbnFwZ "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Karpalo kuva")
Kirjoita siitä, kuinka sielusi on vereslihalla. Miten jokainen ajatus, jokainen hetki, sattuu - sattuu - sattuu. Sinua on satutettu, olet rikki, kaput, hajalla. Kuka sinua on satuttanut - ei kuka, vaan mikä. Elämä on. Jumala on. Sinä olet. Ihmiset on. Universumi on. Ei kukaan ole. Sinä olet vain...kokenut elämää, sellaisena kuin se on. Paljas, raaka ja välinpitämätön. Ei ole olemassa hyvää, eikä pahaa. On vain on. Sen sinä olet kokenut, niellyt alas, oksentanut ulos. Tätä elämää, josta ajattelit, ettet osaa. Se on kuitenkin vielä siinä, sinulla on vielä aikaa - tämä hetki. T ä m ä h e t k i . Ja naps, se voi olla ohi. Sinä voit olla ohi. Elämäsi voi olla ohi. Niin kuin on ohi aika, jonka tunsit niin syvästi - sinun rakkaasi, sinun , sinun sydämesi hedelmät. Sielusi punokset. Miten nopeasti se aika menikään, miten hitaasti putoavat nyt kyyneleet. Surun aika. Päästää irti, antaa mennä. Miten vaikeaa se voi olla, aina kun luulit, että olet oppinut jotain ja nyt osaat - se onkin päättynyt, muuttunut, vaihtunut, mennyt. Ja tässä sinä nyt olet - sielu vereslihalla, haavat auki suolahuoneessa. Rämmit eteenpäin, hapuilet jostain tukea, mutta sitä ei ole. Koska sinä olet yksin, koska sinun täytyy selvittää tämä yksin. Aina, kaikkein koskettavimmat, kaikkein vaikuttavimmat, merkittävimmät hetket - sinä olet yksin. Ihminen on. Syntymä, sairaus, kuolema, menetys - niissä sinä olet lopulta kuitenkin yksin. Et oikein käsitä, miten tämä voi olla näin. Miten näin kovaa kipua voi olla. Eikö tätä voi hoitaa jotenkin muuten, jollain softalla, tai ulkoistaa jollekin toiselle. Mutta sinun täytyy selvitä tästä itse. Sinä tämän aloitit, eikö vain? Sinä olet alku ja sinä olet loppu - siinä välissä olisi tarkoitus tehdä jotain asialle, joka on sinun elämäsi. Sinun elämäsi. Mitä sinä sillä teet? Tee jotain, joka nostaa ihosi kananlihalle - hyvällä tavalla, ihanalla tavalla. Niin kuin ihme, joka toteutuu, niin kuin rakkaus, joka hyväilee. Niin kuin sade, joka kastelee ja aurinko, joka kuivaa. Sinä olet, oikealla tavalla sinä. Vaikka se ei tuntuisi siltä, vaikka yhä sattuu. Elämä on, sinun tiesi kulkea sitä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut