Periaatteellisia kysymyksiä

Runoilija Jooekke

mies
Julkaistu:
4
Liittynyt: 7.1.2020
Viimeksi paikalla: 27.10.2022 7:28

Asuinpaikka: Helsinki
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Sitkeä kirjoittaja. Omakustanteita löytyy www-sivulta.
 
– Mikä luuseri, Aarne tylytti.
– Miten niin? Kalle kysyi ja nokki maassa olevaa möykkyä. Ei, se ei ollut makkaraa, vaikka siltä näytti ensin. Kalle tykkäsi makkaroista niin kuin kuka tahansa lokki.
– Aiot loppuikäs noukkia täällä toisen jätöspaloja.
– Onks parempia ehdotuksia?
Siinä oli jotakin hajua kuitenkin, varmaan tippunut jostakin. Mitä se oli?
– Vähäsen joka lokinkollilla pitäisi olla kunnianhimoa.
– Höh. Me eletään täällä, tehdään pari munaa ja poikasta ja kuollaan pois. Siinä se.
Kalle teputteli altaan reunalle. Siellä kellui jotakin, mutta se oli selvästi vain pahvikartonki jostain kioskiruuasta. Kannatti varmistaa silti. Kalle lehahti veteen.
– Jätkä lähtee lipettiin!
– En mä mihinkään lipettiin mee, minä tsekkaan tän.
– Minkä?
– En mitään näköjään, Kalle totesi, nähtyään, että kartonki sisälsi vain vettä ja limaisen paperinriekaleen.
– Vaikka tuolla Töölönlahdella. Paljon vähemmän jengiä. Tai voisi mennä ihan sisämaahan.
– Mä en sisämaahan mene.
– ”Niin kun isä oli merilokki niin kyllä sitten minäkin”, vai?
Kalle mietti, voisiko vedessä kellua selällään. Näyttäisi pahalta, eivät lokit niin tee. Hän koetti kuitenkin. Hän tunsi itsensä kuolleeksi.
– Ihan kuin puhuisi kuolleelle jumalauta.
Kalle kääntyi ympäri ja loikkasi vedestä sen verran että pääsi siivilleen. Jäätelökioskin edustalla parveili turisteja ja Kalle lensi kioskin katolle. Se oli varma paikka. Aarne seurasi perässä.
– Mä koetan agitoida. Tajuutsä ollenkaan mitään?
– Just. Mitä sä itse täällä sitte teet, jos tiedät niin paremmin? Äläkä kato noita palloja, mä nään kyllä ku sä vahtaat niitä. Mä olin tässä ensin.
– Kuule, me ollaan tunnettu ihan babylokista asti. Sä oot hyvä tyyppi, kimmat tykkää susta ja sulla on luonnetta. Mä vaan sanon, että sä hukkaat sen jos sä jäät tänne Kauppatorille.
Turistikersalla oli kaks palloa tötterössä ja ylempi oli ihan kiikkerä, Kalle vahtasi sitä. Se riiteli siskonsa kanssa. Sisko halus jotain sen faijalta, varmaan palloja kanssa. Näytti lupaavalta. Tässä ei ollut nyt aikaa filosofiselle keskustelulle.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvältä tarinalta kuulostaa, ihan melkein jopa filosofiseltakin <3 
 

Käyttäjän kaikki runot