En tunne kaipuuta enää, en surua, enkä rauhaa, vain sisälläni sykkivän tyhjyyden, toivon vain sen näyttäytyvän, olevan ja rauhoittuvan.
Kun kuljin pimeään paikkaan mieleni palatsissa
niin kovin murenevassa
ja rapistuvassa
sen syvimmissä sopukoissa,
toin takaisin vain tuhkaa, tajusin miten oikeassa olen ollutkaan itsestäni, olen tyhjä ja kaunis kuori, jonka pinta hajoilee pieniin palasiin, jonka läpi näkyy vain ammottava tyhjyys.
Olen riittämätön mihinkään ja samalla parhainta mitä paikalla voisikaan olla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit