menetetty rakkaus

Runoilija Heleine

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 3.3.2013

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Piirsin rannalla hiekkaan sydämmen, hymyilin.
Aurinko luo lämpöä, herättää luonnon henkiin.
Sisälläni lämmin tunne, lämmin kuin tuo auringon säde.
Tunsin olevani taas elossa, edessä valoisa tulevaisuus.
Rakas, tunnen olevani kuin perhonen. Siipeni keveät ja niin kauniit, lennän korkealla.

Tuli aalto, kadotti tuon hiekassa olevan sydämmen.
Saapui syksyn viileys, mihin katosi tuo kesän kauneus. Enää eivät siipeni kanna, ne ovat pois revitty. Sisälläni vain suru, kaipuu ja ikävä.

Talvi taivutti syksyn ja toi mukanaan pimeyden. Lumi ja jää peitti tämän kauneuden. Jalkani ovat kohmeessa, en jaksa liikkua. En tunne enää mitään. Tuo kesän kauneus on poissa, toivo hiipunut paremmasta. Vaivun horrokseen, jäätynyt kyynel poskellani. Hiljaa ilmaan toiveen kuiskaan; päästä kesään ikuiseen.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Koettelee..

 

Käyttäjän kaikki runot