Siellä missä merillä ei ole rantaa eikä muuttolinnut kuivattele siipiään minäkin olen kai elossa Kuuletko havupuiden kutsut juurilleen ja tiedät ei ole ketään ei ilman suurempaa tuskaa Ei mitään muuta kuin pudotus ja tyhjää tyhjää, niin olen minäkin Elämä on ne päivät jotka muistamme mitä jos haluaa unohtaa onko silloin elämää ollenkaan Siellä pilvillä ei ole taivasta eikä satuolennoilla tarinaa Missä minä olen elossa, siellä olet sinäkin yksin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on sitä jotakin::::::
Kirjo ihmiselämän kerrostumia
on tosi vaikuttava:)
upeita kielikuvia, hurjan kaunista tekstiä ja mahtava runo kaikkinensa!
pidin ehdottomasti!
todella hieno runo, pidän!
tämäkin niin
ÄLYTTÖMÄN KAUNIS !
taianomainen
ja loppu kruunaa
aivan kaiken.. !
suosikkeihin menee
aivan ehdottomasti ----> !
Oooooo!
Aivan kaunis
surullisuudessaan <3
Rakastuin tähän surumielisyyteen, sekä jo runon nimeen! Kaunista ja sydämeen käyvää.
uuu <3
tässä on kyllä upee sanoitus!
Olen nyt sanaton... Todella upea runo!
Tässä on samalla voimaa ja herkkyyttä.
Erittäin UPEA runo!