En muistanutkaan sitä
tunnetta niin vahvaa
Puristusta ja hengen haukkomista kuin
astmapotilas konsanaan
Loputonta tyhjyyttä
Ja elämän rikkonaisuutta
Yhdestä hetkestä voi maailma keikahtaa
Ja ympäri liian nopeasti pyörähtää
Minä edelleen ahdistun sinuun kohdistustavasta
ajatuksesta ja
siitä tunteesta joka jäi jäljelle
kun taas turhaan valitsin numerosi
Selite:
Kun se mitä ei oikeasti ollutkaan loppuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikea hyvin kirjoitettu.
Lopetus on erinomainen, samaistuttava. Sekin on karua kun joskus uskaltaa painaa vielä vihreää luuria ja sitten roikut linjalla yksin hiljaisuudessa.