Rakkauden vaikeus
mahtaa piillä siinä
kuinka löytää
se näkökulma
jota toinen elää,
sillä vaikka kuinka haluaisikin
sormillaan piirtää veteen ymmärryksen viivaa,
ei välttämättä syvyys vielä siihen riitä.
Karusellissa pyörii monet hevoset,
eikä sitä aina voi nähdä
millä milloinkin ratsastaa
saati minkä värinen
toisen ratsu on.
Toisinaan hohdan
Venuksena taivaalla,
joskus taas
Mars minut sotaan johtaa,
välillä Afroditen lailla keimailen,
mutta minusta löytyy
se pieni ja särkynyt
pikkutyttö,
jota maailma on kaltoin
kohdellut.
Näkökulmien meressä
ei toinen ole suurempi kuin toinen,
ei pienempi,
eikä absoluuttisempi,
sillä jokainen vain on,
vuorollaan,
ja harvoin me niistä itse päätämme.
Rakkaus,
ole kiltti
ja näe minun näkökulmani,
sillä eniten
kaikki meistä
ovat niitä itkuisia, rikkinäisiä
lapsia,
jotka kaipaavat vain sitä,
että edes joku
ottaisi syliin
ja puhaltaisi pipin pois.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ymmärrän!