Reissunovelli: Seremonia

Runoilija 54b901a53e8d24f1923bd0f08f0063b6

mies
Julkaistu:
1
Liittynyt: 19.5.2019
Viimeksi paikalla: 23.5.2019 22:36

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
28.3.2024

 

Hari seisoi Balin kansainvälisen lentokentän saapuvien matkustajien aulassa. Hän vilkaisi valokuvaa kädessään ja haravoi katsellaan ihmisten virtaa. Liukuoven suusta ilmestyi valkoiseen mekkoon pukeutunut nainen, jonka aaltoilevien hiussuortuvien alla keikkuivat turkoosit höyhenkorvakorut. Hari tunnisti naisen samaksi kuin kuvassa.

”Sara?” hän viittoi kunnes nainen huomasi hänet.

”Mikä yllätys, en odottanut kenenkään olevan minua vastassa.”

”On kunnia olla teitä vastassa.” Hari painoi kämmenensä yhteen leukansa alla ja kumarsi.

Ajomatkan edetessä tie kutistui kapeaksi ja viimeinen taipale eteni kävelyvauhtia kompuraisella polulla. Auto kaarsi pihamaalle ja valokeila pyyhkäisi koruttoman betonirakennuksen yli. Sara nousi autosta. Sirkat sirisivät pikimustassa yössä ja lähistöllä äänteli gekko.

Hari auttoi matkalaukun kanssa ja toivotti Saran kertaalleen sydämellisesti tervetulleeksi. Samalla hän välitti lämpimät terveiset Agungin sukulaisilta. Vuoteeseen mennessään Sara mietti, miten Agungin matka toiselta puolelta maailmaa oli mennyt. Ikävä raastoi häntä. Siitä oli kaksi viikkoa, kun he olivat viimeksi olleet yhdessä.

*

Aamu valkeni päiväntasaajan tuntumassa ripeästi. Talon emäntä Dian lisäsi paistettujen nuudelien joukkoon kevätsipulia, porkkanaa, ituja ja kuivattua sipulia. Hän sammutti kaasuhellan ja pannu lakkasi sihisemästä. Sara astui avokeittiöön.

”Huomenta Sara. Tulit juuri sopivaan aikaan”, Dian sanoi ja lappasi aamiaisen tiikkipuusta veistetylle lautaselle. Puolipallon muotoisen annoksen päälle hän lisäsi vielä paistetun kananmunan.

”Kiitos niin kovasti.” Sara istui muoviselle jakkaralle ja tunsi kiitollisuudenvelan kasvavan kokemastaan vieraanvaraisuudesta.

“Mitä aiot tehdä tänään?” Dian kysyi.

“Yritän löytää rannalla erään erityisen paikan, joka jäi mieleeni viime kerralta.”

Aamiaisen jälkeen Sara kulki rannalla vedenrajan tuntumassa. Laineet olivat työstäneet maan kovaksi, mikä esti sandaalien painua hiekkaan. Suosittu ranta kuhisi vahvoja ja ruskettuneita länsimaalaisia vartaloita. Hän oli imarreltu kohdatessaan komean surffaajan hymyilevän katseen.

Hän ei kuitenkaan tuntenut pistosta omatunnossaan, sillä ei antanut ajatuksen vietellä. Agungin kanssa Sara oli oppinut olla takertumatta ajatuksiin. Hän antoi niiden jatkaa matkaansa kuin taivasta kyntävät poutapilvet. Mielensä oikkujen hallitseminen teki elämästä helpomman.

*

Niemenkärjen taakse tultuaan Sara näki tyrskyjen kovertaman laakean siirtolohkareen, joka sijaitsi kivenheiton päässä rannasta. Muistot vyöryivät hänen mieleensä samaan tapaan kuin merkittävään hetkeen liittyvän hajun tai entisen rakkaan parfyymin tuoksu voi sysätä ajatukset hetkessä menneisyyteen.

Sara muisti elävästi, kuinka hän oli tavannut Agungiin ensimmäisen kerran tämän ohjaamalla joogatunnilla. Sinä aamuna riisipeltojen tilkut olivat kylpeneet aamuauringon paisteessa, kunnes tuuli oli alkanut puhaltaa valtoimenaan kuusikulmaisen bambukatoksen läpi. Monsuunisateen alettua Agungin ääni oli jäädä katolle hakkaavien sadepisaroiden ja ukkosen jyrinän peittoon.

Rankkasade oli hellittänyt ja Agung oli painanut tiikeribalsamia oppilaiden otsaan. Sara oli maannut selällään ja tuntenut vaipuvansa taianomaiseen tilaan, kun Agung oli hieronut hänen hartioitansa. Hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut oloaan ja mieltänsä yhtä tyyneksi. Joogan jälkeen Agung oli vaistonnut tehneensä vaikutuksen vaaleaan kaunottareen.

He olivat viettäneet päivän yhdessä ja löytäneet rantavedessä sijaitsevan kivilohkareen. He olivat harjoittelleet asanoita sen päällä ja olivat toisistaan niin lumoutuneita, etteivät olleet huomanneet vuoroveden nousevan. Illansuussa meri oli saartanut ihastuneen parin pauloihinsa, eikä uiminen mantereelle ollut enää turvallista merivirtojen takia.

Niinpä he olivat jääneet kiven päälle yöksi, meren vangeiksi sametinpehmeän taivaankannen alle. He olivat seuranneet tähtien vaellusta, ja Sarasta oli tuntunut kuin heidän välillensä kasvanut vetovoima sysäisi taivaankappaleet radoiltaan minä hetkenä hyvänsä. He olivat yhtä.

*

Illalliseksi Dian valmisti paistettua riisiä ja banaaninlehtiin käärittyjä tonnikalan kuutioita tomaattipohjaisessa chili-inkiväärikastikkeessa. Ruokailun jälkeen Sara vetäytyi huoneeseensa valmistautumaan seuraavan päivän puhdistusrituaaliin ja seremoniaan.

Sara saapui vesiputoukselle auringonnousun aikaan. Pystysuoran seinämän kieleke syöksi vettä niin raivoisasti, että putouksen uomasta höyryävä vesi kastoi vaatteet hetkessä. Šamaani ja tämän tytär Ayu tervehtivät Saraa ja pyysivät tätä seuraamaan heitä.

Toiselle vesiputoukselle johtava polku oli lähes olematon ja sammal oli tehnyt jyrkistä kiviportaista liukkaita. Hetken kuljettuaan he saapuivat putoukselle, jonka vehreä luonto kätki uumeniinsa. Valo kajasti korkeiden puunlatvojen lomasta solisevan putouksen uomaan.

Sara ei ollut koskaan uskonut parantajien puheita, mutta hän arvosti saarelaisten hengellisiä perinteitä. Ne loivat elämään rikasta sisältöä. Ja voihan se olla, että tulivuorten alla virtaavien laavasuonien päätähuimaavilla energioilla oli ihmisiin vaikutuksia.

Ennen puhdistautumista Ayu vei suuren kannon kupeeseen banaanilehdelle asetettuja kukkien terälehtiä ja kukkurallisen riisiä. Niin hän muisti kaadettua puuta, joka oli tarjonnut saaren asukkaille rakennustarvikkeita. Sitten hän sytytti suitsukkeita uoman reunaan ja pyysi Saraa pukeutumaan saronkiin kasvuston suojassa.

Sara kahlasi veteen Ayun perässä. Pinta kipusi rinnan korkeudelle ja pienet kalat kutittivat sääriä. He kastelivat vuorollaan päälakensa vesiputouksen alla, liittivät kätensä yhteen rintansa korkeudella ja osoittivat kiitollisuutta esi-isiä ja äiti Maata kohtaan. Sarasta puhdistumisriitti voimisti mieltä ja tuntui oikealta.

Toimituksen jälkeen Sara, Ayu ja šamaani istuutuivat polvillensa riisioljista kudotun maton päälle. Šamaani tarttui Saraa kädestä, sulki silmänsä ja aloitti yksinpuhelun. Sitten Ayu tulkkasi. Saran mieleen jäivät sanat, jotka tuntuivat hänestä miellyttävimmiltä.

”Sinulla on rikkaasti kokemuksia, joista ammentaa viisautta edessä oleville vuosille.”

Šamaanin ja Ayun tapaamisen jälkeen Saran oli aika kiirehtiä seremoniaan.

*

Seremonia järjestettiin saaren sisämaassa sijaitsevan kylän keskustassa. Vilkas kylä veti puoleensa mystiikan nälkäisiä matkailijoita, itseään etsiviä länsimaalaisia ja hyvinvoinnin ammattilaisia kaikkialta maailmasta. Sara istui hänelle varatulle paikalle odottamaan Agungia.

Seremonian kulkuetta johti mystinen olento Bhoma, jonka raivokas hampaiden irvistys suojeli seremoniaa pahoilta hengiltä. Paraatin pääosaa esitti bambusta rakennettu valtavan kokoinen härkä, joka oli seisonut tien tukkeena viikon päivät ja saanut viimeiset sivallukset kultaista maalipintaa vasta edeltävänä iltana.

Kulkueeseen osallistuvat naiset olivat pukeutuneet käsin pitsitettyihin vartalonmyötäisiin mekkoihin, joita kultaiset paljetit ja lantiota ympäröivät silkkivyöt koristivat. Miehet pukeutuivat parhaimpiin saronkeihinsa. Gongien ja pentatonisen gamelan lyönnit säestivät seremoniaa. Ilmassa väreili suuren kyläjuhlan tuntu.

Kun härkä oli Saran kohdalla, se leimahti mahtaviin liekkeihin. Hetkeä myöhemmin paksu, vaaleanharmaa savupatsas kohosi kohti taivasta ja Sara tunsi liekkien hehkun ihollaan. Hänen mielensä valtasi valtameren syvänteen kaltainen rauha.

Agungin ruumis paloi härän sisuksissa ja hajosi takaisin maailmankaikkeuden elementteihin, jotka saarelaiset uskoivat olevan maa, vesi, ilma, tuli ja kaiken läpäisevä avaruus. Agungin kanssa elettyjen vuosien muistot roihusivat Saran sydämessä, ja hetkeksi hänen kasvoilleen ilmestyi hymyn kare. Hän muisteli sanoja, jotka Agung oli lausunut painaessaan tiikeribalsamia hänen otsalleen bambukatoksen alla neljäkymmentäkaksi vuotta sitten.

Kaiken jälkeen olemme yhtä.

Selite: 
Vietin keväällä 2019 viisi viikkoa Balin saarella. Kiertäessäni saarta kiinnostukseni saarelaisten ainutlaatuista kulttuuria ja hengellisiä perinteitä kohtaan kasvoi. Traditiot perustuvat pitkälti hindulaisuuteen. Halusin taltioida kiinnostavia yksityiskohtia johonkin muotoon, ja päätin vaihtelun vuoksi, perinteisen matkablogin sijaan, kirjoittaa novellin.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan loistava novelli, ikäänkuin olisi itsekin mukana tarinassa <3 
 

Käyttäjän kaikki runot