Koira joka rakastaa kevättä

Runoilija Ellu Tee

nainen
Julkaistu:
27
Liittynyt: 5.4.2019
Viimeksi paikalla: 3.12.2019 18:43

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kolme ja yksi viidesosa runokirjaa julkaissut kirjoittaja. Kiitos jokaisesta kommentista <3
 
Juon päiväkahvini keittiön ikkunan äärellä
ihan ilman päiväkahviseuraa.
Ikkunan takana on kyllä koira
joka sekin minusta viis veisaa.
Joku muu saattaisi kyllä minusta vähän veisatakin
mutta kuten ennenkin todettu,
ei ole olemassa sellaista henkilöä kuin
joku muu.

Minun joku muuni on juuri nyt satojen kilometrien päässä
enkä minä tiedä juoko hän päiväkahvejaan katsellen
kiroamaansa oravaa takapihallaan
vai juoko hän päiväkahveja yleensä ottaen ollenkaan.
Aamupäivällä soitin hänelle kertoakseni,
miten paljon häntä rakastankaan
ja hän vastasi minulle hyvin suomalaisittain
joo
mikä oli minusta naurettavaa ja typerryttävää
ja sai minut nauramaan ääneen.
Toisaalta ihan yhtä naurettavaa ja typerryttävää
on soittaa yhtään kenellekään kesken aamupäiväpuuhien
ihan vain siksi että sattuu rakastamaan.

Koira istuu korkean nietoksen päällä kuono kohti aurinkoa
ja ihan selkeästi se rakastaa kevättä.
Korvat liikahtelevat lämpimässä kevättuulessa
kuono värisee silmin nähden kuin nokkaan osuisi 
tuulen mukanaan tuoma grillatun kanan tuoksu
tai mistä minä tiedän
mikä tuoksu on koiran mielestä se maailman paras.
Joka tapauksessa voisin vaikka vannoa
että koiran suupielet kaartuvat hienoisesti ylös
ja itsellänikin alkaa vastustamattomasti hymyilyttää.

Ihan pienen hetken ajan koen pitkästä aikaa
sitä samanlaista onnen tunnetta kuin silloin
kun tapasin rakastettuni ensimmäistä kertaa
tai kun tapasin rakastettuni viidettä kertaa
ja olin vakuuttunut siitä,
miten hienosti me tulemmekaan toimeen
ja tänään minä tunsin sen samankaltaisen tunteen
ja hetken aikaa olen jopa hämmentynyt siitä
että tällä kertaa tunteen aiheuttaa koira eikä mies,
minun rakastettuni.

Minun rakastettunikin olisi punastunut
toisaalta hänen tapoihinsa ei kyllä
kuulu punastella missään eikä koskaan
mutta ainahan niin voi kuvitella,
jos hän olisi ollut kaupassa mukanani.
Kaupan kassalla minulta enää harvoin kysytään
tuleeko muuta
kun lopetin tupakoinnin muutama kuukausi sitten.
Ei tietenkään se helppoa ollut
ja viimeaikaisten tapahtumien valossa
olisin esimerkiksi tänään voinut kysymykseen vastata
että tulee muuta
ja mielellään ihan askitolkulla.
Mutta kukaan ei kysy minulta tuleeko muuta
vaan minulta kysytään,
koska paheiden summa on vakio,
mikä pahe on tullut tilalle.
Vastaan hymyillen
välittämättä perässäni tulevista asiakkaista
että voi sentään,
enhän minä ääneen uskalla sanoa
mitä on tullut tilalle
ja seuraava asiakas sanoo kassahenkilölle
että nyt sitten nopeasti hänelle kaksi sellaista sinistä
ettei tule muuta pahetta tilalle.
Meitä kaikkia naurattaa
ja minä ryntään ulos kaupasta
ja mietin, että olipa onni
ettei rakastettuni ollut mukana
sillä hänellä olisi varmasti
ollut sanottavansa minun paheideni summaan.

Ulkona on kaikin puolin ensimmäinen oikea kevätpäivä.
Minä nostan nenäni kohti aurinkoa
heti kun olen suoriutunut kotipihalleni.
Samalla tavalla kuin nostaa kuononsa
kohti aurinkoa koira, joka rakastaa kevättä.

Kyllä. Tämäkin päivä kannatti elää.
oletus

Kommentit

Meleko hupasata on elellä, kun aarinko jo korkeelta paestoo killottaa.
Kyllä :)
Tää oli niiiiin ihana :) Isosti tykkäsin :)
Mahtavaa :)
Tää on hauska traaginen elämänmakuinen ihana arkinen sydämellinen veikeä... Voi että - tää on niin paljon - ja voi että mä tykkään :)
Voi kiitos! :)
 

Käyttäjän kaikki runot