Timantit eivät ole ikuisia,
sen sain huomata itsekin.
Pienestä säröstä, sen sisällä,
kehkeytyi jotain suurta.
Hetkessä,
palat putoilivat käsistäni.
Niitä minä jään,
itsekseni keräilemään.
Vaikka saisin palaset kerättyä,
ei se meitä yhteen toisi.
Pisara silmäkulmassa,
muistelen meidän yhteistä tietä.
Vuosien taival,
on takana.
hetken hiljaisuuden jälkeen
rohkenit sanoa;
Unelmamme, meidät erilleen ajoi.
Takanani näen,
toisen polun,
johon sinä menit,
kyyneleet silmissäsi.
Katsomatta taaksesi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
