Mistä alkaisin tämän ihmeellisen ja mystisen tarinan. Siitä mihin minä lopun ja mistä sinä alat?
En haluaisi puhua aluista ja lopuista. Kun tuntuu ettei vielä olla lähellä kumpaakaan.
Mutta on pakko. Pakko alkaa. Alusta.
Vai alanko lopusta? Vanhuuden unista ja haaveista?
Eletystä elämästä, yhteiseltä polulta. Se polku oli kaikkea muuta kuin tasainen.
Silti askeltakaan en vaihtaisi. En viereltäsi poikkeaisi.
Jos alan alusta...
Jännityksestä ja perhosista. Ehkä ujoudesta ja siitä, kuinka viimein uskalsimme.
Uudesta, ihmeellisestä mutta kuitenkin niin tutusta.
Tuttua tämä ei ole. Ei tämä tarina ja sen monet käänteet.
Mutta sinä olet.
Jotain niin käsittämättömän tuttua, mietin milloin ja missä olemme olleet.
En saa siitä kiinni mutta tiedän.
Ja se riittää.
Sinä riität.
En haluaisi puhua aluista ja lopuista. Kun tuntuu ettei vielä olla lähellä kumpaakaan.
Mutta on pakko. Pakko alkaa. Alusta.
Vai alanko lopusta? Vanhuuden unista ja haaveista?
Eletystä elämästä, yhteiseltä polulta. Se polku oli kaikkea muuta kuin tasainen.
Silti askeltakaan en vaihtaisi. En viereltäsi poikkeaisi.
Jos alan alusta...
Jännityksestä ja perhosista. Ehkä ujoudesta ja siitä, kuinka viimein uskalsimme.
Uudesta, ihmeellisestä mutta kuitenkin niin tutusta.
Tuttua tämä ei ole. Ei tämä tarina ja sen monet käänteet.
Mutta sinä olet.
Jotain niin käsittämättömän tuttua, mietin milloin ja missä olemme olleet.
En saa siitä kiinni mutta tiedän.
Ja se riittää.
Sinä riität.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän runostasi.