Kun ei käy enää tuuli

Runoilija lempinimimerkki

nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 21.1.2019
Viimeksi paikalla: 12.8.2020 20:55

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
8.11.1986

Kiitos vaan kaikille äänestämisestä maaliskuun 2019 kuukauden runoilijaksi <3<3<3
 
Nyt ei käy edes tuuli

kuin on joskus käynyt
puhina,
korvia vihlova viima

Päänsisäinen loputon
humina

Toisinaan on jopa hiljaista

kestää sen mitä kestää,

kestää niin,
että toisinaan voi jopa kuulla

mitä minuudella 
on sanottavaa,
tahdottavaa
ennen siirtymistä
seuraaville tasoille

eikä kukaan keskeytä,

kuiskimalla päälle
menneiden nimiä,
heitä, jotka ovat
ilman mukana häipyneet

Joskus se oppii vielä
hiljaisuudenkin,

löytää mute-nappulan
kaikkien löystyneiden
ruuvien keskeltä,

pääpirulainen voi laulaa
tarinoitaan,
antaa tekstien lipua ruudulle,

Ilman ääntäkään,
kuvitellakaan 
hiljaisuuden täyttämää
huonetta

minä voi lähteä huoneesta,
sulkea oven perässä,
kukaan ei jaksa
loputtomiin tuijotella
valmiiksi käsikirjoitettua
realitya,

lukea huulilta
jonkun vieraan
 teennäisen, kimeän
naurun



Kävellä yksin keskelle
aavaa peltoa,


olla alaston,
aukinainen,
haavoittuva,
valmis,
vahva


kaiken keskellä

ei voi katsella taakseen,
ei varmistaa selustaansa,

On vain

kaiken keskellä

Ilma on kolean raikas ja
maa kostea,
raajoja kangistaa

pelkkä olemassaolo

Katselee ympärilleen, 
käsittääkseen,
olevansa
Kaiken keskellä

Huomatakseen,

 ettei käy enää edes tuuli
Selite: 
https://m.youtube.com/watch?v=2fIDOo3XkXc
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Oikeasti myrskyää tällä hetkellä, ulkona. Mutta ei pääni sisällä <3 
Kiitos kommentistasi :)
Runon tuuli pyyhkäisee kylmästi ja jättää lukijansa pohtimaan olemassaoloaan tässä koleassa maailmassa. Onko pysähdyttävä, jotta voi kuulla itseään? Pystyykö vasta sitten kohtaamaan menneet? Kuuleeko ihminen itseään paremmin ulkona kuin suljettujen seinien sisällä? Onko annettava joidenkin muistojen mennä, jotta uudet tuulet voi puhaltaa ja jotta voi siirtyä johonkin uuteen mielenmaisemaan? Runosi puhuttelee kuin Munch:in huuto, eksistentiaalinen ahdistus käy kylmänä tuulena pitkin selkää. Pidin kappaleesta. Tuo sopivasti valoa tähän hämärään mielenmaisemaan :) 
Kiitos sinulle näistä ajatuksista :)
 

Käyttäjän kaikki runot