Annen laulu

Kouraisit vatsanpohjasta ensimmäisenä päivänä.
Olit kasvoiltasi valoisan kaunis.

Näytit eksyneeltä intiaani tytöltä,
en voinut vastustaa katsettasi,
tuntui kuin katseellasi etsiskelisit tietä sydämeeni.

Tunsin kuinka katsoit minua.
Se katse,
oli se sama katse,
jolla minä sinua katselin,
silloin kun käänsit katseesi.

Minä etsin tietä sydämeesi,
mahdoitkohan sinäkin etsiä.

Juteltuamme kouraisu muuttui
turvalliseksi puristukseksi.
Välillä tuntui kuin olisimme yhtä,
vaikka olimme kahta.
Kahta erilaista,
vaikka yhtä niin samanlaista.

Tutustuttuamme olimme sisältä yhtä.
Ulos täysin kahta,
mikä oli monesta järjetöntä.
Alkuun olimme yhtä,
yhtä onnellista.

Löysimme tiemme toistemme sydämiin.
Se todella lämmitti sydäntäni,
kun löysit sydämeni,
lämmin olo valtasi minut sisältä päin.
Toivoin sinun tunteneen samoin.

Sydämessäni uskoin, toivoin ja rakastin.
Sydämessäsi uskoit, toivoit ja rakastit.