jäin kiinni nauruun
ja minähän vittu nauran
kovemmin ja enemmän kuin kukaan
(se on kuulemma puolustusmekanismi
sanon ja nauran itseni tikahduksiin)
kaadun päin asvalttia en huonon tasapainon takia vaan siksi koska minä nyt vain haluan kaatua ja pidän siitä kuinka polvi repeytyy auki kämmen repeytyy auki ja veri valuu ja sattuu ja mitä minä teen?
no nauran mitäs muutakaan
ja toivon että ensi kerralla osaan jo kaatua niin että pää repeytyy auki ja aivot leviää asvaltille eikä minusta irtoa edes viimeisiä sanoja mutta onneksi sentään vieläkin naurua
linnut sanoo tsirp tsirp ja aurinko paistaa ja kukat kukkii
kaunis päivä tänään
puro sanoo pulipuli
mun aivot siihen keskelle katua sulisuli
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
puollustusmekanismi hyvinkin, lisää siihen vielä laulu, eri biisien kohtia perä perään, eikä mitään päätökseen. Niin kukaan ei huomaa, kuinka helvetin paljon toivot vain avojen leviävän. Hienoa! pidin jälleen. Kirjoitat mahtavasti!
mä tykkään sun runoista. niin paljon tunteita ja samaistumispintaa (vaikkei viimeksimainittua olisikaan, niin tykkäisin silti. great job.)
:)
kuolin tolle lopulle pikkasen voi ei
voieivoiei
mahtava!
Voimakasta tunnetta ja mustaa huumoria :-)
kuolin tolle lopulle pikkasen voi ei
voieivoiei
mahtava!
Voimakasta tunnetta ja mustaa huumoria :-)