Puro

Runoilija KiiaPapaya

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.10.2018
Viimeksi paikalla: 20.8.2019 23:38

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Kuiva hiekka rahisee laahustaessa. 
Erämaa vuorien välissä,
jossa aika ei kulje.
Ei edes tuulenvire riko ajattomuutta.
Kivi on tarttunut kengänpohjaan.
Hapuilen jylhien uljaiden vuorten lomitse,
kunnes huomaan on pimeää.
Kanjonit vaan jatkuu ja jatkuu,
mutkan takaa löydän mutkan. 
 
Etsiessä jotain, jolla ravita rapistuva toivo.
 
Pian kuuluu pieni sorina,
heijastuma auringon noustessa. 
Kävelen sitä kohti. 
 
Pieni kaunis puro solisee kivikon läpi. 
Lähden seuraamaan sitä,
kunnes se muuttuu eläväksi. 
 
Pieni tuulenvire huojuttaa veherikköä
kasvavan puron vierellä. 
 
Otan kengät pois 
kokeilen vettä
ja se tuntuu ihanalta. 
 
Kahlatessa vettä
tunnen uuden energian imeytyvän itseeni. 
Haluan uida. 
Juon vettä ja tunnen kuinka mineraalit paikkaa rohtuneita huuliani.
Onni täyttää minuuteni äärirajoilleen. 
 
Pian pääsen nuoren joen syleilyyn. 
Se hyväilee kaikkia muotojani,
imeytyy soluihini
ja eheyttää hiiltyneitä luitani. 
 
On kuin se olisi väärin,
kastatua johonkin niin kauniiseen.
Antautua lempeän virran vietäväksi
tuudittautua hentoon aallokkoon
ja nukahtaa. 
Uneksia loputtomasta onnesta
valon imeytyessä jokaiseen soluuni. 
 
Sanot, että silmäni loistavat kauniisti, 
mutta valo
jonka näet heijastuu sieluni lammesta. 
Se olet sinä, sanon. 
 
Jokin herättää,
huomaan virran kulkevan ohitseni. 
Olen takertunut. 
Se ei päästä irti, en pääse takaisin luoksesi. 
Haluaisin jatkaa, 
mutta en tiedä
miksen päästä irti. 
Jään kai paikoilleni. 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea tarina. Tämä kannattaisi aivan jokaisen runoilijan lukea <3
Kommenttisi lämmittää sydäntäni, kiitos Star <3
 

Käyttäjän kaikki runot