Suru soi yksinäisen askelin
lumihankeen häviää
ja soi sävel hiljainen
Silmiin sataa lunta
enkä tahdo luovuttaa
surun värittää ajatus kelmeä
Kerran elämässä
kuin kerran elämässä
elävissä kuvissa
kuvittelin olevani
mutta niin yksin istuin ja
katsoin nauhaa elämän
Ehkä sateenkaaren päässä
asuu onneni
Vaan en tiedä missä
on mun sateenkaareni
Kerran elämässä
kuin kerran elämässä
elävissä kuvissa
kuvittelin olevani
mutta niin yksin istuin ja
katsoin nauhaa elämän.
Tulee hän ja tarttuu
ranteeseeni,
sydämeni viereen
piirtää merkin,
varattu omaan käyttöön,
iloksi maailmantuuliin.
lumihankeen häviää
ja soi sävel hiljainen
Silmiin sataa lunta
enkä tahdo luovuttaa
surun värittää ajatus kelmeä
Kerran elämässä
kuin kerran elämässä
elävissä kuvissa
kuvittelin olevani
mutta niin yksin istuin ja
katsoin nauhaa elämän
Ehkä sateenkaaren päässä
asuu onneni
Vaan en tiedä missä
on mun sateenkaareni
Kerran elämässä
kuin kerran elämässä
elävissä kuvissa
kuvittelin olevani
mutta niin yksin istuin ja
katsoin nauhaa elämän.
Tulee hän ja tarttuu
ranteeseeni,
sydämeni viereen
piirtää merkin,
varattu omaan käyttöön,
iloksi maailmantuuliin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo! Sinä osaa!
Sivut