Kaikki alkoi kuin kaunis melodia,
täydellistä duettoa.
Duurivoittoisia sointuja
toisensa jälkeen.
Sydänten sävelten iloista leikkiä nuottiviivoilla.
Ja Grande Finale:
Epämiellyttäviä riitasointuja.
Kuluneen iskelmän vanhoja kliseitä,
loppuunkuluneita fraaseja.
Samaa toistoa
alusta loppuun.
| Runoilija |
Runon nimi |
Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Kryshtine | Junassa 2004 | 29.10.2008 | 0 | Runo |
| Kryshtine | Nimetön | 20.10.2008 | 0 | Runo |
| Kryshtine | Nimetön | 20.10.2008 | 0 | Runo |
| Kryshtine | Nimetön | 16.10.2008 | 0 | Runo |
| Kryshtine | Nimetön | 15.10.2008 | 0 | Runo |
| Kryshtine | Nimetön | 29.10.2008 | 0 | Runo |
| Kryshtine | Nimetön | 29.10.2008 | 0 | Runo |
| Kryshtine | Nimetön | 29.10.2008 | 0 | Runo |
| Kryshtine | Nimetön | 29.10.2008 | 1 | Runo |
| Kryshtine | Nimetön | 16.5.2015 | 2 | Runo |
Kommentit
Runo on kuin olisi konsertissa ollut. Ehkä en ajattele sen loppumista kuin silloin kun on kokenut jotain suurta eikä sen toivoisi loppuvan...ehkä kokeminen kuitenkin lopulta tärkeintä? Jotain siitä kuitenkin jää, jonka ehkä vasta myöhemmin ymmärtää? Vahvan kaunis ja suruisa runo rakkaudesta ja sen päättymisestä.