Minä tapoin
siinä makasit
kuolleena
ja
oma elämäni
oli lautojen varassa.
Minä tapoin
se on metafora
tapoin tunteen
olet poissa
ja minä laiturilla
odotan
sydämeni on piilotettu konepellin alle
ja laudat narahtavat allani
haaveissani rikon sielunpeilisi haarukalla
leikkaan siipesi
mutten voisi.. en voisi koskaan
ja laudat narahtelevat taas
muistuttaen olemassa olemattomuudestaan
toivon
ei pelkään
ettei niitä olisi
ne narisevat minulle lohdutuksensa
sulkevat syleilyynsä
kunnes pettävät
ja kylmä musta vesi peittää minut
tukehdun
Selite:
lyyrinen pahoinpitely(kö?) en tiedä, mutta ahdistus on voitettava!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
epätoivoa
pidin
todellakin pidän tyylistäsi kirjoittaa!
runostakin pidin