Kun peilikuvani katosi
ja kaikukin lakkasi kuulumasta.
Kun Aurinko jäi nousematta
ja täysikuun romantiikka tulematta.
Olenko enää olemassakaan,
kun et vastaa tunteisiini ?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Peilikuvani katosi 1
Runoilija Muuan mies
mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.11.2003
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Vain elämää, ei sen enempää..
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Muuan mies | Peilikuvani katosi 1 | 18.6.2005 | 2 | Runo |
| Muuan mies | Suunta elämässä | 23.1.2006 | 1 | Runo |
| Muuan mies | Mitä etsit ? | 26.5.2006 | 4 | Runo |
| Muuan mies | Hiljaisina kesäöinä | 30.5.2006 | 11 | Runo |
| Muuan mies | Kuunsilta | 4.11.2006 | 9 | Runo |
| Muuan mies | Satu Heinäsirkasta | 17.6.2009 | 1 | Runo |
| Muuan mies | Pistos | 17.6.2009 | 4 | Runo |
| Muuan mies | Pieni syysruno | 29.7.2009 | 6 | Runo |
| Muuan mies | Syyssurua | 6.9.2009 | 0 | Runo |
| Muuan mies | Vaimolleni | 21.11.2009 | 18 | Runo |
Kommentit
Peilaukset joutavat jäädä, että löytää itsensä, eikä elä toisten kautta!
Hyvin kuvattu. Ihminen peilaa itseään toisten kautta, siinä millaisena näen itseni heidän silmistään, heille. Joillain se menee äärimmäisyyksiin jolloin identiteetti, omanarvontunto, itsen kokeminen arvokkaana on täysin sidottu toiseen tai toisiin ihmisiin, esim. jos kännykkään ei koko päivänä tule tekstiviestejä keneltäkään: olenko enää olemassakaan. Runossa on ehkä huumoriakin. Oikeasti voimme rakastaa ja ansaita toisen kunnioituksen moraalisesti selkärankaisina ja rehellisinä ihmisinä vasta kun oma identiteetti on selkeä ettemme joudu etsimään hyväksyntää (ja itsetuntoa) milloin täältä ja milloin tuolta. Ehkä liikaakin pohdintaa synnytti runosi.