Nimetön

Runoilija kukka

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.10.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

missä on todellisuus
 

Jumalan kyyneleet satoivat puutarhaan
hakkasivat kattoon
tanssittivat lätäköitä

onko hän surullinen, kysyt

minä en tiedä
minä en tiedä

Teet kattoon varjokuvioita;
kukkia, lintuja, sydämiä

anna minun muuttua sydämeesi kuvaksi
silmiisi valoksi

olen kastunut kyynelistä
Jumalan ja omistani

tai ehkä kasvanut

varjokuvana olisi helpompaa

olla välillä vain olemassa

silloin kun aurinko olisi kauneimmillaan
ja yö vain hitaasti totta.

Selite: 
mulla on sua ikävä.
Kategoria: 
 

Kommentit

"ja yö vain hitaasti totta."

Oih, rakastuin tuohon viimeiseen riviin. Taitava, toimiva kokonaisuus. En henkilökohtaisesti ole mikään Jumala-ihminen, mutta tässä senkään läsnäolo ei häirinnyt. Pidin tästä, pidin paljon. Hieno!

Todella hyvin luotu tunnelma, tosi hyvä
kokonaisuus.Pidin todella paljon.

Tää on niiiiin hyvä. Erittäin kaunis ja surullinen.
Suosikkeihin meni=o)

oi miten kaunis, varsinkin loppuosa.

tän jälkeen tekis vaan mieli tulla antaa kirjoittajalle hali. :--D

luin kaikki runosi tänneasti. mistään ei jäänyt oloa, että laittaisin jotenkin toisin yhtään sanaa. mielettömän upeasti kerrottuja taiteellisia runoja, joihin on helppo mieltää itsensä katsomaan kuin ovelta runon tapahtumia. laitan sinut suosikkeihini.

Kaunista, haikean suloista.

ihana. osaat tosi taitavasti käyttää sanoja ja tunnelma tulee hyvin esiin.

ihana.

toisto
sanavalinnat
sade ja ikävä

aurinko kauneimmillaan ja yö hitaasti totta.
tässä on kaikki mitä kaipasin nyt. kiitos tästä.

Kiitos arvostelusta tuossa taannoin, oon ihan unohtanu kiittää, hrr. Ei muistoja tule koskaan pääsemään pakoon, siksi niitä tulee kirjoittaa ylös. Jotta niiden kanssa voi elää.

Lopetus on mahtava. Se iski tässä kaikkein eniten, viimeinen kappale. Tämä[kin] runo taas opettaa miuta elämään menneisyyden kanssa, sillä minunkin on ikävä. Mutta siis itse runoon. Omalla tavallaan hyvinkin visuaalinen, tulee mieleen ne hetket kun on vaan maannut sängyllään tuijotellen kattoa ja kuvittelen sinne[ja viereensä] jotain, joka on jo mennyt. Mahtavaa tyttö, kiitos.

Upea runo. Taitavasti maalaat sanoillasi :)
Kiitos*

 

Käyttäjän kaikki runot