Kattoikkuna-maailmat

Runoilija kukka

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.10.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

missä on todellisuus
 

Tunsin kerran pojan nimeltään Love

hän nauroi pienesti ja kurkki kattoikkunoista
putosikin joskus

mutta osasi lentää
suoraa,
kuitenkin useammin vinoon

ja hänellä oli väsynyt hymy

ihan kun hän olisi jo nähnyt liikaa

Selite: 
tunsin tosiaan pojan nimeltään Love, mutta ei tämä runo hänestä kerro
Kategoria: 
 

Kommentit

"osasi lentää
suoraa,
kuitenkin useammin vinoon"

upeaa, kaunista ja ehdottomasti suosikeihin!

Söpö<3 *hymy* :))

Jäin ajattelemaan mitä sanoitkaan, runosi kertoi jo kaiken, kauniisti. Miten sinä osaatkaan?

Ihana.

aivan ihanan hellyttävä ja koskettava
pidin kovasti<3

Runosi herättää paljon tunteita..hymyn takana pilkistää suru.Hieno-a!

Älyttömän söpö <3
Pojan nimi on aikas ihana:)

Mun mielestä tää runo on todella heino
Tunnelma on haikee ja runo sai omatkin ajatukset ja muistot "lentämään"
En voi muuta sanoa, kuin että todella todella hieno runo ;)

tää oli nimeä myöten ihana :)

runo joka tuntui alkavan ei-mistään ja päättyvän ei-mihinkään. joka haparoi kouralla saamatta kuitenkaan kiinni mistään.

sellaiseksi runoksi olikin yllättävän täsmällinen iskunsa kanssa. jokin pieni väkänen tässä tarrasi kiinni ja hilasi kuin kalan rantaan.

jään unimaailmaani katsomaan sitä lentävää poikaa, jolla oli väsynyt hymy.

mahtavaa!

Tämä tarina on mukava lukea. Piti lukea kahteen kertaan.

herkkä, kaunis runo . jollain tapaa myös hyvin surullinen; tulee mieleen joku pieni viaton lapsi, joka on nähnyt jo aivan liikaa .
kiitokset arvosteluistasi :)

Hieno runo -ff-

todella ihana runo. tästä tyylistä ei voi olla tykkäämättä. suosikki.

Ihana. <3

ooh, tämä on ihana! *innostuu*

suosikkeihini ehdottomasti.

paras henkilökuvaus mitä olen lukenut pitkään aikaan.

jos joskus löydän ihmisen joka inspiroi minua yhtä paljon kuin runosi poika sinua, toivon että osaisin kirjoittaa hänestä jotain yhtä hienoa kuin tämä.

otsikko vain jättää jotenkin kylmäksi. ehkä sitä voisi miettiä vielä. loppu on nerokas.

Surullistuin.

Mieleeni jää nyt kuva pienestä vaaleahiuksisesta pojasta, joka kurkkii pyöreästä kattoikkunasta, muttei putoa vaan hyppää alas. Kenties ymmärrän joskus ajan kuluttua, putoaako hän vain lentääkö vapaana taivaalla lintujen joukossa.

Tämä on mestariteos, sen sanon sinulle. Poika nimeltä Love - kattoikkunat - lentäminen vinoon - väsynyt hymy - miten oletkin saanut näin yhtenäisen kertomuksen tästä aikaiseksi! Myös pojan nimen ja hymyn ristiriita toimii loistavasti. Surullinen ja haikea tarina, joka jättää paljon lukijan mielikuvituksen varaan. Otsikosta myös pisteet.

"ja hänellä oli väsynyt hymy

ihan kun hän olisi jo nähnyt liikaa"

Jokainen kuvitelkoon tästä eteenpäin, mitä tapahtui pojalle nimeltä Love. Oikein taitavaa, persoonallista, surullista mutta samalla todella vilpittömän onnellista - minä ainakin kuvittelen, ikuisena optimistina, että hän lensi kotiin.

 

Käyttäjän kaikki runot