Pilvenhattara.

Tavoittelen pientä palaa taivasta.
Pilveä, joka muodostuu hymystä.
Joka ei katoa vaikka kerran ukkostaa.
Vai'k löisi salamaa kunhan jaksaisit minua joskus kantaa.

Jos vain et matkaisi tuulen mukana kiiruusti pois ennen kuin minua kuulisit.
Näkisit minun taakseni ja jaksaisit hetken olla paikoillaan.

Minä voisin purkautua sateena silloin kun haluat itkeä.
Voisin olla se muodoton harmaa pilvenhattara rinnallasi kun haluat ihailua.
Pienen hetken olisin taivaan sineä sinun taustallasi kun kaipaat tyyyneyttä päiviisi.

Iltaisin kietoisin sinut samettiin vain toivoen, että jäät.
Sulautuisin muotoosi sinulle kaiken antaen.
Kyyneleeni ja vereni, soluni – jokaisessa sinun nimesi kirjaimet.