Löysin jotain uskomattoman kaunista
ja
kallista.
Sinun loukatun sydämesi.
Sydämen, jota minä taitamattomuuttani pidin
väärin.
Kun huomasin virheeni,
nostin sydämesi kämmenelleni suojaten
sitä toisella kädelläni.
Lähdin viemään sitä Parantajan luo
ja laskin sydämesi alttarille
oman pienen, heikon sydämeni viereen.
Parantaja katsoi meitä
ja iloitsi.
| Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä |
Kommentteja |
Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Lyrical-74 | Kipeän kestämätöntä | 1.10.2011 | 4 | Runo |
| Lyrical-74 | Kallis löytö | 23.9.2011 | 4 | Runo |
| Lyrical-74 | Sinun kostosi | 13.10.2011 | 4 | Runo |
| Lyrical-74 | Sinun sanasi | 20.9.2011 | 2 | Runo |
| Lyrical-74 | K-37 | 20.9.2011 | 2 | Runo |
| Lyrical-74 | Suru mokoma! | 20.9.2011 | 2 | Runo |
| Lyrical-74 | Lämpöinen | 22.9.2011 | 1 | Runo |
| Lyrical-74 | Olennaista I | 1.10.2011 | 0 | Runo |
| Lyrical-74 | Uutta elämää | 20.9.2011 | 0 | Runo |
| Lyrical-74 | Runoillani sinua rakastan | 24.9.2011 | 0 | Runo |
Kommentit
Upea, vahva teksti.
Hieno runosi :-7
Kaunis. Runon lopetus koskettaa. Niin se on, ei ole Jumala ole kaukainen ja etäinen, tunteeton. Hän kokee iloa saadessaan parantaa ihmistä.
Tästä runosta tulee mieleen Kahlil Gibran, erityisesti viimeisestä säkeestä. Pidän!