Poika

Poika kulkee varjoissa, kiertää tarkasti katuvalojenkin loisteen. Poika ajattelee "kuka häntä tahtoisi nähdä", ohi ajavat autot roiskuttavat vettä hänen päällensä, lapset ilkkuvat.
Melkein kotona, ei pitkästi, pienen matkan kun kestää niin pelastus koittaa ja voi käpertyä omaan yksinäisyyteensä.
Poika ajattelee elämäänsä, toivoo että olisi uusi päivä, huominen, jolloin voisi pukea taas työvaatteet päällensä ja tuntea edes työvuoronsa ajan olevan ihminen, tai eihän vartija ole ihminen, niin ainakin moni miettii.
Mutta onpahan pojalla ainakin jotain ihmisyyteen liittyvää, on kotiin lähdön aika taas edessä, poika miettii jo kotimatkaansa, yksin matkusta yksinäisyyden luo, yksinäisyys pojan tapauksessa on suhde, joka kuitenkin on jo muuttunut, poikaa tuntee olevansa kämppis.
Kotiin päästyään poika riisuu vaatteensa, paljastaa alastoman vartalonsa, ja painelee suihkuun huomaten kumppaninsa kavahtavan, ehkä ällötyksestä.
Suihkusta päästyään poika menee omaan huoneeseensa, levittää sohvan ja asettaa sohvalle petauspatjan joka on liian leveä ja ohut kovalle sohvalle, poika tietää että aamu tulee, mutta niin tulee taas seuraava yö yksinäinen yö, poika pyörittää vihkisormustaan sormissaan ja miettii, taidan olla ainoa mies joka on erossa vaimostaan omassa kotona oman vaimonsa kanssa, vailla toisen huolenpitoa, poika ei tunne mitään.
Poika yrittää tyydyttää itsensä, ei siksi että hänellä haluja olisi vaan näkeäkseen toimiiko hänen kalunsa, poika saa aktinsa loppuun ja toteaa kaiken toimivan kuten pitääkin.

Aamut ja yöt ovat kuluneet, poika hautautuu syvemmälle omaan varjoisaan maailmaansa, miettii kotona olevaa sohvaa ja nuhjuista petauspatjaa, uusi yö tulee, ainakin pojalla on lämmin nukkumapaikka.
Poika makoilee sängyssä, kun hänen puhelimensa soi, poika huomaa ihmisen soittavan, ja ihmettelee miksi joku kaipaa häntä puhelimetse.
Poika vastaa puhelimeen, ääni ja poika on väsynyt, mutta poika yrittää kuulostaa pirteältä, puhelimessa kuuluu kaunis ääni joka pyytää poikaa ulos savukkeelle, "ei olla nähty pitkään aikaan".
Poika lupautuu savukkeelle, savukkeella poika ja tyttö juttelevat niitä näitä, ja kuinka tytöllä on hankalaa välillä töissä, koska vartijat ovat kuumia.
Poikaa hymyilyttää, mutt kotona miettii, "mutta vaikka minä olenkin vartija, enhän minä ole seksikäs eihän vaimonikaan ole minuun koskenut." Pari päivää kuluu ja tyttö ja poika ovat kirjoitelleet toisilleen viestejä, pojalla on outo tunne rinnassaan, ei kuitenkaan tunnista sitä lämmöksi, koska on unohtanut miltä rakkaus tai ylipäätänsä olla kiinnostava tai miltä kiinnostuminen tuntuu.
Tyttö ja poika käyvät kahvilla, nauttivat toistensa seurasta, tyttö ja poika jatkavat viestittelyjä ja käyvät kävelyllä yhdessä, tyttö kapsahtaa pojan syliin välillä koska koira kiskoo tyttöä, ainakun tyttö kapsahtaa pojan syliin, tuntee pika rinnassaan jotain ihmeellistä jotain lämmintä, pojan tekisi mieli suudella tyttöä, mutta pelk ajavansa elämstään ainoan kauniin asian ja olennon pois. Poika hymyilee, ensimmäisen kerran pitkään aikaan, pojasta tuntuu lämpimältä. Tyttö ja poika jatkavat kävelylenkin jälkeen viestittelyä, ja pojalle selviää että tyttö olisi tahtonut poikaa, tyttö olisi tahtonut suudella poikaa.
Poika ihmettelee, "Kuinka joku noin kaunis ja ihana, voi haluta minua, minua jota ihmiset kavahtaa ja karttaa". Poika on hämillänsä, mutta samalla poika tuntee lämmön lisääntyvän. "Ulkona on kaunista" poika hätkähtää ajatusta, se on ensimmäinen kaunis ajatus pitkään aikaan.
Poika odottaa tytön viestiä, viesti tulee ajallaan ja poika on pakahtua onnesta, koska on menossa tytön kanssa treffeille, poika on mielissään.
Tyttö ja poika ajavat läheiselle uimarannalle, tyttö tulee pojan syliin kuskin penkille, poika ja tyttö suutelevat.
Poika ja tyttö viettävät intohimoisen iltapäivän autossa, poika on onnellinen.
Poika kumminkin joutuu palauttaman tytön kotiinsa, sopivat uudet treffit kuitenkin.
Poika on onnellinen, illalla kuintenkin surustuu hieman, avatessaan sohvaansa ja laittaen siihen kuluneen petauspatjan ja lakanan, sohva muistuttaa taas yksinäisyydestä.
Poika ja tyttö vaihtelevat viestejä keskenään, poika on taas onnellisempi, eikä se yksinäinen sohva olekkaan niin kamala paikka.
On tiistai, tytöllä ja pojalla on treffit, poika ja tyttö pitävät taas toisiaan hyvänä ja poika on onnellinen, poika on alkanut tuntemaan lämmön jo poltteena ja muistaa taas mitä tunteet on, mitä on rakkaus ja intohimo. Poika on onnellinen.
On keskiviikko, poika ja tyyttö vaihtavat viestejä keskenään, poika on onnellinen, ja päästää välillä kyyneliä, koska tuntee taas ja hänellä on ihana olento elämässään.
Tytön ja pojan viestittely alkaa lähestymään loppuaan, pojan täytyy mennä töihin, töissä poika ajattelee tyttöä, mutta hoitaa työnsä kuitenkin, ehkä jopa tarkemmin, koska nythän on ainakkn yksi ihminen hänellä jota kiinnostaa hänen turvallisuutensa töissä.
Työpäivä loppuu, ja poika alottaa kotimatkansa raskaan päivän päätteeksi, pojan kurkkua kuristaa, poika muistaa taas "tänään on yksinäinen ilta taas, yksin sohvalla nukkuen" Poika odottaa seuraavaa kertaa jolloin tytön pääsee näkemään, ja saisi tuntea taas lämmön.

Poika yksinäinen, pohjoisen kasvatti, käärii peiton rullalle ja kainaloonsa sen ottaa, poika yksinöinen peittoa rutista ja sille kuiskaa "Kaikki hyvin armaani" Poika yksinäinen tyttöä odottaa, kyyneleet poskilta valuu ja tähtiin katseensa suuntaa. Poika yksinäinen, tietää kuitenkin, hänen armaansa lähellä on, pojan sydämessä lämpimässä. Poika yksinäinen, ei ole enään yksinäinen, on poika onnellinen ja tyttöä kaunista odottaa, kohta näemme armaani, poika kuiskaa.

Kello kolme yöllä, poika makaa sohvallansa ja miettii mitä on viimeaikoina tehnyt, mitä jäi hommista käteen.
No paluu entiseen on vissiin edessä, ei saanu poika unelmiensa naista, vaikka onnen sai hetken kokea, vaikkakin kielletyn rakkauden muodossa.
Mutta saipahan kokea olevansa haluttu, tärkeä, rakastettu ja huolehdittu, sai tuntea juuri sitä mitä poika ei kotoa löytänyt eikä saa.
No, särkyikö pojan sydän, särkyhän se. Tyttö jota poika tapaili sai pojan tuntemaan itsensä olemaan elossa, uskomaan ihmisten hyvyyteen, rakkauteenkin, mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan.
On pojalla enään ystävänä se vuodesohva, seläntappaja,haisevat lakanat ja virttynyt petari.
On poika alkanut taas kiertää varjoissa, rakkaudesta kertovat biisit on vaihtunut vanhoihin metallibiiseihin jotka kertovat ihmisen kärsimyksestä.

On taas poika yksinäinen, ei ole enään pojalla lempeä lämpimää, on pojan sydän taas kylmä ja rikkinäinen. Suuntaa poika elämällensä etsii, saa nähdä löytääkö ikinä, ehkä tarinalle vielä jatkoa saadaan, ja satu lopullisen päätöksen saa.

Tiistai, kävi poika tytön kanssa kahvilla, ovat he nykyään ystäviä, vaikka poika toivoisi enemmän. Poika kuuntelee tyttöä ja katsoo tytön huulia, kauniita silmiä. Tuntee sirpalaeisen sydämen piston.rinnassaan, sattuu, poikaa itkettää, ei kuitenkaan näytä sitä.
Poika kiertelee tytön kanssa kauppakesksessa, tyttö haluaa ostoksille. Tyttö sovittaa mekkoja, poika katsoo tyttöä, tyttö niin kaunis, poika tuntee ja muistaa intohimoiset hetket . Rakkaus ja kaunis olento, niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana, poika huokaa surullisena, itkettää.
Poika tahtoisi tyttöä, poika tahtoisi tytön itselleen.
Mutta ei tyttöä voi itselleen saada, poika miettii jatkuvasti, mitä tekee, voiko suudella tyttöä, mieli tekisi, ei pysty, tyttö ei ehkä tykkäisi jos poika suutelisi häntä.
Poika saattoi tytön kotia, poika jatkoi matkaansa töihin surullisena, tänä jouluna ei pojalla ole joulua.

Poika yrittää tehdä töitä, mutta ajatukset ovat muualla, naisessa jota hän rakastaa. Poika kiroaa mielessää, ei edes joulua, joulu töissä, tai mitä sen väliä.
Koska ainut ihminen jonka kanssa hän joulun tahtoisi viettää on kaukana, tai ei oikeastaan kaukana mutta ei myöskään tavoitettavissa, poika miettii tyttöä.
Poikaa itkettää, tuntee kuinka kyyneleet olisivat tulossa, ei kuitenkaan pysty, täytyy olla luja, ei töissä voi itkeä, rintaan pistää sillä puolet sydämestä puuttuu, siihen sattuu koska puolikas on poissa.

Tauolla töissä vihdoinkin, poika ei kestä enään, sattuu, katseilta piilossa poika valuttaa kyyneliä.
Kuinka voikaan kaivata toista, kuinka helpompaa toisen kanssa olisi olla.
Poika ei ymmärrä, miksi hän ei saa olla rakastamansa ihmisen kanssa, miksi hän ei saa häntä lähellensä vailla tyttö ihana tuntee samoin, miksi he eivät saisi toisiaan rakastaa.
Poika itkee taas, piilottaa kasvonsa käsiinsä, pyyhkii kyyneleensä poskilta, poika huokaa ja irvistää, vatsaa polttaa taas.
Poika ei jaksa vuoroaan loppuun onhan hän väsynyt ja kivulias, poika vaihtaa vaatteensa hitaasti ja hakee sairaslomaa, kotona poika ehdottaa vaimolleen yhteistä kivaa tekemistä, poika on rikki, poika tarvitsisi rakkautta, mutta vaimo kavahtaa jälleen.ja perääntyy, poikaa sattuu uudelleen. Poika siirtyy huoneeseensa, tutuin rutiinein hän levittää sohvan, asettaa petarin ja virttyneen lakanan, poika itkee ja tuntee poltteen vatsassaan, poika ei ymmärrä, miksi rakkautta hän ei saa, onko tekonsa elämässä entisessä niin julmat olleet, ettei armahdustaa saa. On hän taas poika yksinäinen, väsynyt ja yksin sohvalla.Sattuu.

Ei ollut tarinalla loppua onnellista, ei saanut sadun prinssi kaunista prinsessaa, ei kulkuri kaunotartaan,
sai kuitenkin kokea mitä rakkaus voi olla.
On tarina päätöksessä tää, tuskin jatkoa koskaan saa, ei tiedä poika paikkaansa.