matkalla

Runoilija Pantoufle

nainen
Julkaistu:
5
Liittynyt: 15.10.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Nuori nainen, joka löytänyt kirjoittamisen innon vuoden tauon jälkeen. Tekotaiteellista, mutta omaksi ilokseni pääasiassa kirjoittelen. :) Tekstit sisältävät hyvin paljon erilaisia hengellisiä viitteitä...
 

Kylmä pakkanen kirpaisee nenää. Tähtitaivas on vain kattona kun kuljet pimenevässä illassa. Lunta alkaa sataa hiljalleen. Tiedät että pakkanen alkaa hellittää. Mielesi tekisi hypätä lumihankeen. Temmeltää niin kuin pienenä. Hyppiä kinoksissa, potkia kokkareita. Hame päällä se ei kuitenkaan onnistu. Ja kai se olisi näyttävän näköistä kun isompaakin ihmistä lapsettaisi. Hymähdät hiljaa itseksesi.

Jouluvalot ikkunoissa hymyilevät kävellessäsi ohi. Ne eivät tiedä minne olet matkalla. Kukaan ei tiedä. Paitsi sinä. Ja Isä. Mutta sinä et kerro. Eikä Isä. Molemmat vaikenevat. Talvinen maisema saa sinut sammuttamaan MP3-soittimen, ja kuuntelemaan talven hiljaisuutta. On niin hyvä olla, vaikka varpaita paleleekin.

Matkasi päättyy. Seisot suuren koivun alla. Suuri, tumma kivi katsoo sinua. Ystävällisesti. Kuin haluaisi toivottaa hyvää joulua. Sytytät kynttilän kiven eteen, niin että nimet tulevat näkyviin kun valo osuu niihin. Kaksi miestä. Isä ja poika. Lapsi ja aikuinen. Lasket kaksi punaista ruusua kynttilän viereen. ”Hyvää joulua ukki ja setä. Joita en koskaan ehtinyt tavata. Omat suojelusenkelini.” Sanot.

Selite: 
Viime joulun tietämillä kolahti hautausmaan viertä kävellessä. Tarina puolittain totuutta omasta elämästäni.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot