Rakkausruno

Minä rakastan tätä maailmaa.
Jokaista itsekästä paskiaista
joka sitä asuttaa.
Sen valloittanutta yhteiskuntaa
joka tarjoaa niin paljon

vaihtoehtoja lopettaa päivänsä.

Nopeasti tai hitaasti.

Toteuta itseäsi kunhan et satuta muita!

Minä rakastan humalaisia ihmisiä
huutamassa puistossa typeryyksiä
pahoinpitelemässä oman ylpeytensä rippeitä
tai värittämässä lastensa menneisyyden
väkivallalla ja turvattomuudella.

Minä rakastan nuoria tyttöjä
jotka meikkiensä takaa kertovat
arvosi heidän silmissään
ja jotka oppivat jo aikaisin
mikä on hyväksynnän hinta.

Minä rakastan rakkauden lähettiläitä
jotka eivät kykene kasvamaan aikuisiksi
oppimaan toisen ihmisen arvoa
tai varsinkaan pitämään housuja jaloissaan.

Minä rakastan ulkomailla lomailevia suomalaisia
heidän palaneita ruttuisia paljastettuja vartaloitaan
halpaan viinaan ja seuraan sortuneita mieliään
ja sieltä alushousuissa mukanaan tuomiaan tuliaisia.

Minä rakastan tätä sivistyksen kehtoa
sen tapaa tuoda ihmisistä parhaat puolet esiin
joita voimme tarkastella
itsemurha- ja raiskaustilastoista.

Minä rakastan aikuisviihdeteollisuutta
sen luomia ihanteita
ihmisvartalosta ja sen käytöstä
ja erityisesti minä rakastan
sen vaikutuksia nuoriin tulevaisuuden toivoihimme.

Joten kaiken kaikkiaan
rakasta itseäsi sellaisena kuin olet
ole onnellinen synnyttyäsi hyvinvointivaltioon
ja ole kiitollinen kaikesta mitä sinulle on annettu.
Sillä elämä on parasta huumetta lapset!