Tuulen taivuttamilla tuomilla
on ohut muistonsa.
Sen vaivainen humina
kiirii tuon joen uomilla.
Metrin korkuisten saniaisten alla
piileksii oma maailmansa.
Sen valtavuuden näin viimeiksi kolmevuotiaana
kun elin vain hetken kerralla.
Heinäkuinen lehto hivelee yhä tuoksuillansa,
osoittaa mieleni soinnista kaipuunsa.
Vieläköhän voisin kontata lehvästön sekaan,
elää päiväni kuninkaana?
Ratsastaa karkuun ajalta,
unohtaa itseni uneen
tuomenoksien kertomuksilta.
Selite:
Tällaista kesäromantiikkaa tällä kertaa
(en tajuu miks tää aina pistää nää kaikki toho rivin alkuun vaikka yritän muokata tuota ulkonäköäkin :(((((( )
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hienosti kirjoitettu. Pidän todella. Suosikkeihin menee. :)