Tahtoisin repiä tämän pahanolon kaavun pois päältäni,
tahtoisin taas olla se iloinen itseni.
Enää en voi palata ajassa taaksepäin,
en tuntea samaa iloa ja kokea kaikkea sitä mitä koin ja näin.
Nyt olen tunnelissa jolle ei näy hetkeen loppua,
tahtoisin vain nyt että joku näyttäisi minulle edes vähän valoa.
Ei ole enää edes ystäviä niitä,jotka oli minulle tärkeitä,
vei aika eikä sekään nykyisin enää riitä.
Yksin taistelen taisteluni,
puen taas ylleni yksinäisyyden ja taistelun pahanolon kaapuni..
Selite:
Elämä voi joskus potkia päähän mitä uskomattomilla tavoilla..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniisti kuvaat ikävää elämänvaihetta. Toivottavasti yksinäisyys on pian menneisyyttä!