Olen nähnyt meren pakkasyönä kuun loisteessa,
ja rajattoman tähtitaivaan, josta tunnistin vain Otavan.
Olen nähnyt majakan, ruosteisen kalastusaluksen, ydinsukellusveneen, loiston välkkyvän pimeässä.
Olen nähnyt saariston kevätauringon syleilemänä ja pikkulinnun harhailemassa yksin avomerellä.
Kerran näin, kun ohimennen katsahdit minuun päin.
En ole koskaan nähnyt mitään niin ihanaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hyvännäköinen runo ... ihmisestä luonnon syleilyssä. Minämuodon voisi otsikossa tarkistaa ... Pidän tästä!
Suloinen runo.
Kauniisti esiintuotua ihastumista
Todella hieno runo! Pidän!