Nimetön

keskellä kesää,
niin olen vähän väsynyt.
keskellä tätä aikaa,
olen niin no niin.

Kesällähän ei mennä nukkumaan
eihän?
kesällä eletään aikaa ihanaa,
jolloin toiset saavat toisensa.
toiset ikävöivät toisiaan,
kestäen tuskan seuraavaan päivään.

Toiset liittävät kätensä käteen,
toiset liittonsa merkiksi sormukset.
Toiset rakastavat toisiaan,
toiset vasta rakastuvat ensin ihastuttuaan.

Elämä opettaa elämään,
kovaa mutta rakkaudella.
Ehkä sekin päivä koittaa,
kun itse rakkauden merkiksi,
ehkä liittäisin käteni toiseen.
täyttäen sen arven kuluneen,
rakkaudella jota toiselta saan.

Ehkä niin,
ehkä se tapahtuu kun on tarkoitus.
kovien koetuksien jälkeen,
minutkin ehkä palkitaan pitkällä suudelmalla.
sillä ikuisella syleilyllä,
jota ei koskaan tarvitse pyytää enää.
nukahtaisin syliin lämpöiseen,
toisen hyväksymään.

Ikävä puskee lävitseni,
ehkä sen kuuluukin tehdä niin.
kuuluuko minun olla tiedoton,
kaikesta mitä minä haluaisin tietää?

tahtoisin vain tietää yksinkertaisen asian,
-mitä kuuluu?

mutta niin ehkä siihenkin tarvitaan aikaa,
nautitaan siitä kun toiset nauttivat toisistaan.
toivottavasti en eksy tielläni enää,
ehkä olen valinnut sen oikean reitin.

kertoisitko ajoissa jos en ole oikealla tiellä?
etten harhailisi enää yksin.

rakkaus se tekee ihmeitä,
jopa ystävilleni.