muutunko?

mieli muuttuu,
ääni muuttuu,
kuulo muuttuu,
minä muutun..

oon taas oma itteni
ainakin sen pienen hetken.
tulevaisuuden suunnittelu helpottaa..
mut vain sen hetken.

hyvin saattaisi olla tämä päivä viimeinen,
mutta en anna sen masentaa
ehkä vain en herää aamulla.
ehkä jään ikuisesti nukkumaan,
nasu kainalossa,
tiiviisti peiton alla.

Tiedän,
etten olisi kauan yksin.
monet alkaisivat ihmettelemään,
minä,
se pirteä tyttö,
aina hymyilevä..
se nettifriikki,
joka paikan säätäjä..
olisi hetken hiljaa..

Hetki hiljaa,
niin viettäisin sen yksin,
viimeisen henkäykseni..

mutta silti,
joku pidättelee minua,
se jota rakastan,
ne harvat ja valitut ystävät,
kummilapseni..
äiti ja isä..
siskot..

silti minulla on,
se jokin jonka takia
en voi lähteä..

olen siitä niin onnellinen
tiedän
että minusta välitetään
joku enemmän
joku vähemmän,
silti olen tärkeä..