Makaan sängyssä
Samassa paitulissa
Joka on ollut ylläni jo toista viikkoa
En pukeudu
En käy suihkussa
En jaksa siivota
Tukka takussa
Katson sarjoja
Ja syön pelkkää moskaa
Tää ei oo elämää
Tää ei oo enää mitään
Sisältä tyhjää
Koko ajan väsyttää
Oispa jotain joka edes hetkeksi piristää
Olen valveilla tai valveunessa
Tässä hetkessä ja silti kaukana jossain muualla
Kaipaan sinua
Tahdon puhua
Mut et ymmärrä mitä tahdon sanoa
Mietin lauseitas
Ratkon sanojas
Tahdon ymmärtää arvoituksia
joihin ei ole sullakaan kai vastauksia
Tää ei oo elämää
Tää ei oo enää mitään
Sisältä tyhjää
Koko ajan väsyttää
Oispa jotain joka edes hetkeksi piristää
Olen romuna
täynnä arpia
Jotka sun toimesta ovat avattuina liian pitkään
Ei oo hätää
Ei tarvii pelätä
Sä sanoit vaikket tiedä enää mistään mitään
Mä en tunne sua
En enää
Tää ei oo elämää
Tää ei oo enää mitään
Sisältä tyhjää
Koko ajan väsyttää
Oispa jotain joka edes hetkeksi piristää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toisinaan saatetaan liiaksi yksityistetään runot kuin sen hetken todellisuudeksi mutta toisinaan voi olla hyvinkin eräs elämäntaival hetkellisesti totta jostain tapahtuneesta. Runosi on helppoa lukea jo pelkästään lyhyiden lauseidenkin myötä.
Saman kokeneena ymmärrän
tunteesi. Joku on sanonut, että
masennus on kuin raskas peitto,
se tukahduttaa ja sitä on vaikea
saada pois. Toivon todella, että
nouset sen alta ja alat nähdä
valoisia asioita. *Halaan lämmöllä*