Raajani vapisevat vieläkin
vaikka aurinko voitti yön hallan
vapisen kasvot kohti taivasta
sillä muistot vetävät minua mukanaan alas
pimeät tunnit, viisarit huitovat tyhjää
sisäinen kylmyys, ajatukset höyrystyvät
kirkkaus sokaisee, kääntää katseeni sisäänpäin
pimeistä syövereistä kaikuu vaikerrus
kolmetuhattakuusisataa piiskan iskua
näen itseni polttamassa siltoja takanani
rakkauteni lojuu hajonneina astioina lattiallani
ehkä huomenna olen tarpeeksi väsynyt unohtaakseni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hyvin kirjoitettu, tämän luomien mielikuvien pohjalta olisi hieno kuvata (videokameralla) jotain, esm. musiikkivideo.
...viimeinen lause.<3
Upean ravisuttavaa epätoivoa joka saa minut hiljaiseksi. Loistavaa tekstiä tämä, täynnä taitavia kielikuvia.