Lämmin henkäys illan hämärässä,
meri tulinen seuranain,
käännyn ja kasvosi näen,
se hymyn kasvoilleni tuo.
Paremmin mikään nyt olla ei vois,
kun sinä rinnallani seisot ja syliisi suljet,
hyvä ja turvallinen tunne minun sisimpäni valtaa,
enkä halua sitä milloinkaan kadottaa.
Luotan itseni käsiisi, pujotan käteni käteesi ja astun askeleen eteenpäin kanssasi,
tiemme pitkä edessä kiemurtelee,
sitä lähdemme nyt yhdessä kulkemaan.
Vaikka ilo loputtomiin ei kestäkään, kohtaan kanssasi vastatuuletkin,
me selviämme jos vain pidät otteesi kädessäni ja annat minun olla lähelläsi.
Uskon rakkauteemme, uskomme rakkauteemme.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana
ensimmäisen säkeistön tunnelma, toisen säkeistön kevyt olo ja kolmannen tuova tulevaisuus. oi :)
ainoa ikävä puoli tässä on se, että toisen uskomista tarvitsee vielä kysyä. rikkoo vähän sitä edessä olevan pitkän tien vaikutelmaa.