Syyllinen siili

Runoilija Jälkeesi jäänyt

mies
Julkaistu:
9
Liittynyt: 26.3.2018
Viimeksi paikalla: 23.6.2019 11:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Katkeraa syyllisyyttä.
Pitkään syytin sinua tästä,
kunnes tajusin ettei ketää voi rakastaa oikeasti,
ellei ensin hyväksy ja rakasta itseään.
Ja mä mietin, päästinkö sinutkaan,
siis ihan oikeasti,
mun pääni sisälle?

Mihin siili piikeistään pääsee.
Kuuluisa paradoksi, tunsin kotini kylmyydessä.
Olihan se osittain helpompaa,
kun ei päästä ketään lähelleen,
ei ole vaaraa, että satuttaa itseään.
Onhan se niin edelleen,
tosin samalla takaa olevansa todella onneton.
Helvetin typerä tämä ihmisen mieli,
ja sen primitiiviset tarpeet.

Totta kai kaipasin sinua palavasti,
niin kuin ihminen vaan voi toisen ihmisen kosketusta kaivata.
Oliko se rakkautta? Otinko riittävästi riskejä?
Eikö sen pitäisi olla juuri hankalaa,
että asettaa itsensä alttiiksi särkyneelle sydämelle?
En tiedä miksi se olit juuri sinä.
Muistan kuinka helppo kanssasi oli puhua.
Oliko syynä se, että tunsin sen olevan riskitöntä?

On pelottavaa ajatella, että rakastin vain koska se tuntui helpolta.
Kummasta meistä se kertoo enemmän?

Ja vaikka totuushan on se, että vain katkerat etsivät syytä rakastumiselle,
kaikki muut tietävät, että se lähinnä vain tapahtuu.
Ainoa mihin on syy, on rakkauden lopulle.
Selite: 
Arthur Schopenhauer kirjoitti siilin dilemmasta, tunsin sen omaksi.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Laittaa pohtimaan elämää ja kaikkia mahdollisia rakkauksia <3 
 

Käyttäjän kaikki runot