Kuolleen miehen naamio

Runoilija Jälkeesi jäänyt

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.3.2018
Viimeksi paikalla: 17.7.2021 16:44

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Hengityksen höyry sekoittuu sumuun.
Usvan keskeltä erottuu hahmoja.
Kasvoja on vaikea erottaa,
olemme liian kaukana toisistamme.

Olen kuullut tarinoita kohtaamisista,
jolloin toisen kasvot on käsin kosketeltavissa.
Itse pääsin myös kerran lähelle,
mutta en koskaan niin paljon,
että olisin jakanut lämmön.

Nykyisin silmäkulmani on laskeutuneet niin alas,
että kulmakarvat sumentavat näköä.
Tältäkö sen pitikin tuntua?
Miksi juuri tältä..?

Miksi me kerromme aina lapsille satuja,
jossa hyvyys ja rakkaus voittaa?
Eihän sellaisiin uskonut, voi koskaan elää täällä,
jossa kaikki on tuhkaa ja tomua.

Teen kämmenistä pallon.
Tunnen pitäväni sen sisällä kipinää vankina.
Siitä on niin kauan kun minulla oli toivo.
Nykyisin sen tunteen haamu on hämmennys.
Tältäkö se tuntuu?
..olla lapsi jolla on kuolleen miehen naamio.

Selite: 
Pieni tarina siitä, miltä tuntuu tovin aikaa sen jälkeen, kun on menettänyt jotain/jonkun jonka varaan uskoi kaiken. Toisin sanoen tarina tyhjyydesta, merkitsemättömyyden tunteesta ja ehkä jonkinlaisen pienen toivon löytymisestä? Halusin, että kerrankin minun tarinalla olisi loppu, jossa on edes häivähdys toivoa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava tarina, laittaa todella miettimään elämän tarkoitusta <3
Elämän kuuluu tuntua. Jokainen tunnetila antaa toiselle tunteelle kontrastia. Tyhjyyden voi täyttää monella tapaa, riisu naamio ja anna sille sisäiselle lapselle vapaat kädet. 
 

Käyttäjän kaikki runot