Aave

Savu nousee lattiasta,
jalat huutavat armoa.
Siellä näen sinut,
siellä sinut kohtaan.
Joka kerta rukoilen lisä aikaa,
joka kerta syndäntä polttaa.
Olen sinulle kuitenkin kuin savua,
katsot suoraan lävitseni minua näkemättä.
Yritän katseellani, hymylläni
polttaa kuvani tajuntaasi, mutta turhaan.
On kuin minua ei olisi.
Näkymättömänä vain leijailisin ohitsesi.
Etkö näe kun sydämeni itkee? huudan.
Katso minua! rukoilen.
Turhaan...
En halua olla enää aave,
miten saan sinut näkemään?
Kyynel tappaa meikkejäni, kun jouksen kotiini.
Mutta eihän näkymättömän kyyneleitä kukaan nää.