Paluu Normaaliaan

Runoilija karjala

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.8.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Pieni ja niin musta olento!Melankoliaan haipuva,harvoin hymyilevä,tunteita täynnä ja turhiin teksteihin taipuva!
 

Omituinen sielu lämpimin sormin
minua koskettaa
Sinä
johdatat purppuraisille suomaille
taikametsiin menninkäishuilujen tahtiin
kanttarelleista tulviviin ketoihin
syvän vihreissä vesissä
kasvatamme kidukset
Eikä mikään ole väärin

Anna minun olla lapsi ja sinä annat

Aistit täyttyvät järki hämärtyy
kuin aurinko rantojen taa taipuu
vaivumme paranoidiseen uneemme

Aamu on ankara polte
säteiden pistot sielua vihlova herätys
nousen kun vielä nukut
lehväpeitollamme
ja olet kaunein olento koskaan
Kuinka rakastankaan sinua

En ole koskaan osannut leikkiä tavallasi

Tiedät etten jää

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Miten Upea runo vaikka päättyykin surusävyisesti.

Pidin, Paljon.

Aivan Tavattoman Upea.

Upeaa, todella upeaa sanojen käyttöä ja tunnelmointia - tässä viihtyy.

Unelman keveä kaunis runo, missä arkitodellisuus lopussa kolahtaa.

Miten Upea runo vaikka päättyykin surusävyisesti.

Pidin, Paljon.

Aivan Tavattoman Upea.

Upeaa, todella upeaa sanojen käyttöä ja tunnelmointia - tässä viihtyy.

Unelman keveä kaunis runo, missä arkitodellisuus lopussa kolahtaa.

 

Käyttäjän kaikki runot