Perhosen mahdollisuus

Runoilija Jarno Pelonranta

mies
Julkaistu:
8
Liittynyt: 4.2.2018
Viimeksi paikalla: 11.3.2018 19:24

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
23.9.1985

 

 

Joki oli kuusi syltä syvä. Täynnä hiekkaa, vettä ja olkia.
Tiedän, koska itse sen rakensin. Ja ojitin.
Olympokselta asti ja Heran lahjoin pitämään miehensä poissa.
“Pidä se baarissa niin minä hoidan loput.”
Hiekkaa, vettä ja olkia. Niitä minä poljin aina kun Minervalta pääsin.
Tai kun en ollut korjaamassa veljeni jälkiä. Nelinkontin, kuin kuolevainen.

Neljännen olympiadin iltana, kun Nyks nousi vuoteestaan, minä nousin polviltani.
Katselin siniharmaita käsiäni, kun yötaivaalla lensi perhonen ja minä näin… minä näin.

Että siinä, mikä oli ollut vain savea, oli jotain muuta.
Että siinä, missä oli ollut vain pimeyttä, paloi nyt tuli.
Että yötaivaalla...
Yötaivaalla lensi perhonen.  

Selite: 
Jälleen yksi raapalekokeilu. Haastava laji, tämä sadan sadan mittaisuus. Tässä enemmän vihjeitä kuin edellisessä.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Vaikuttava runo luomisesta - tässä yhteydessä sallittakoon adjektiivi eeppinen - joka antaa vaikutelman elämän mittaisesta henkisestä prosessista, joka kulminoituu kathartiseen resoluutioon. Ainoana kritiikkinä, ja tämäkin tietysti makuasia, huomauttaisin jumalten nimien kreikan- ja latinankielisten ulkoasujen sekoittamisesta samassa tekstissä.   
Kiitos positiivisesta palautteesta! Pitääkin tarkistaa jumalnimet, ovat saattaneet sekoittua taustatietojen etsimisessä. 
Hyvin kirjoitat, pystyt kirjoittamaan varmasti pidemmältikin.
 

Käyttäjän kaikki runot