Hän, joka kutsui tulen

Runoilija Jarno Pelonranta

mies
Julkaistu:
8
Liittynyt: 4.2.2018
Viimeksi paikalla: 11.3.2018 19:24

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
23.9.1985

 

Isä nukkui vielä, kun aamulla lähdin.        
Verstaalla ei oltu siivottu sitten hermaioksen. Eikä siivottaisi tänäänkään.      
Huomenna… olisi jo turhaa.

Työ oli ollut kuivumassa yön yli ja olisi valmis, kun Minerva toisi päiväkahvin.
Ehkä korvapuusteja. Rakastin korvapuusteja.
Rakastin häntä.

”Kuinka kaunis äitisi onkaan”, Minerva sanoi sen nähdessään.  
”Sinä siinä olet.”
”Ai. No kuinka kaunis minä olenkaan!”, Minerva nauroi.
”Niin. Niinhän sinä olet.”
Hymyillen hän pussasi minua poskelle, kutsui käsilaukustaan perhosen ja puhalsi sen patsaan otsalle.  

Ymmärsin, että veli oli tuhlannut kaiken.
Nopeuden. Voiman. Rohkeuden.
”Älä sinä samalla tavalla”, isä oli sanonut. Enhän minä, kun ei ole mistä tuhlata.

Ellen… Niin.
Ellen.

Selite: 
Raapale, eli sadan (tässä tapauksessa tasan!) sanan tarina. Pssst: Demokratian syntypaikka.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Mielenkiintoinen tuttavuus lajina tämä raapale. Tämä on näistä tähän astisistasi valoisin. Hauska tuo tekstin Minervan lausahdus.
Hyvä tarina tämäkin, Sinulla on mielikuvitus kohdallaan.
 

Käyttäjän kaikki runot