päivän jäähtyneessä hämärässä
pujahdat rehellisyyteen
tunnekuontalosi takkuiseen vilttiin
mitä löydät
sinun mielesi kuin oksisto
raskas, lehtevä
sen haaroissa tuulenpaino,
ihossa sateenmärkää
mäyrän tavoin yöhön
ryömii kurkkusi hyönteisistä
sammaleinen äänesi
tiheä, käheä metsänpeitto
kakista ulos
kuusta suunnistat ja tähdistä
säästämättä, pääsemästä
yltämästä taivaansyliin
läähätän lähelläsi
väärinpäin ja jätän jälkeeni
vain aistin aluskasvillisuudessa
hapuilevan pedonpolun
vasan, saaliin jolkotella
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
