Yksinäisyys

Runoilija Heidukkeli

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 1.8.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Elämä on kaunista, kun vaan jaksaa katsoa ja etsiä läpi rumuuden ja kyynelten.
 

Paljon on aikaa syleilystä,
paljon on aikaa hyväilystä.
Paljon on aikaa siitä,
kun viimeksi tunsin mitään.
Eron kipu vielä tuoreessa muistissa,
vaikka aikaa on kulunut jo kauan.
Liian kauan.
Pelkään läheisyytä,
pelkään että joku satuttaa.
Uudestaan en jaksa koota itseäni,
alkaa kaikkea alusta.
Kumpa joku ymmärtäisi,
ja opettaisi minut taas luottamaan.
Ottaisi syliin ja pitäisi hyvänä.
Lohduttaisi kun sitä tarvitsen.
Tukisi, kun teen päätökseni.
Mutta ei,
olen vain yksin ja pelkään..

Selite: 
Tän hetken fiilikset
Kategoria: 
 

Kommentit

Tuon hetkiset fiiliksesi ovat kovin omieni kaltaisia. Pitkä yhteinen taival takana ja ero tuntuu väistämättömältä. Enkä tiedä jaksanko enää kerätä voimia luottaa toiseen ihmiseen noin sokeasti. Missä muuten olet?
Kun runojasi ei enää ilmesty...

Tosiaan koskettava, aivan ihana. <3

*niin hyvää ettei sanotuksi saa..*

ja kiitos arvosteluista. :)

voih, kuin yksinäisen avunhuuto... tää on tosi kaunis runo, ja koskettava.

Surullinen... Mutta kirjoiti runosi hyvin... =)

Koskettaa syvältä. Aito rakkaus ei omaansa etsi. Kun voi myötäelää ystävän iloissa ja suruissa, voi kerätä arvaamattomia aarteita, jotka kestävät ajassa ja ajattomuudessa.

 

Käyttäjän kaikki runot