Ystävyyttäkö..
Miksi musta tuntuu että tässä meidän ystävyydessä vain minä olen se ystävä? Jos minä olen ystävä,olen sitä koko ruumiillani ja sielullani,minä puolustan ja pidän ystävää perheen jäsenenä minun koti on myös hänen koti. Me vietettiin aikaa yhdešsä kaikki on hyvin mutta kun sinä lähdet alkaa valehtelu,välttely,ei vastata puhelimeen eikä viesteihin ja minä ajattelen niin että jos jotain sovitaan se myös on niin...mutta sinä et,tuntuu että sinulla on ihan omat säännöt ja kuviot kun et ole mun seurassa. Unohdat että olen sun ystävä. Kerta toisen jälkeen tämä sama juttu ja nyt mulle alkaa riittämään. Kyllä mun elämääni varmasti joskus saapuu ihminen joka arvostaa mua ja mun ystävyyttä. Mä en tekopyhiä kaksnaamasia esittäjiä kaipaa enkä tarvii. Niitä on ollut tarpeeksi tässä elämässä.
Kiitos ja Hyvästi. Elä elämäsi niinkun parhaaksi näet mutta.älä ihmettele kun joku päivä huomaat että olet ihan yksin. Toivon että Sillon ymmärrät mitä menetit....
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit