Mieleni palanut tuhkaksi
todellisuuden syövereihin
peittyneenä pimeyteen
hukkunut metsään synkeään
En tiedä missä olen
kuka minut täältä löytää
harmaasta virrasta
ikuisesti jatkuneesta
En tiedä kuka olen
kahlittuna maailman varjoon
joka kaiken peittää
auringon luomat värit
unholaan painuneet
harhakuvat silmissäni
rakentaa tuhkasta yrittävät
lintua joka lentää voi ja
tomun karistaa harteiltaan
tuhkasta nousta ja
mieleni vapauttaa
Selite:
Tuhka on ensimmäinen runo jonka olen kelpuuttanut "valmiiksi tehdyt" kirjaani. Runo on kirjoitettu muistaakseni vuonna -09, ja päätin sen viimein jossain julkaista. Tästä on tarkoitus myös muokata laulun sanoitukset.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis runo!
Hieno runo, muistuttaa vähän vanhoja omia runojani. :)
Vähän nyt kielioppi tai joku sellainen hakee tuossa viimeisessä kappaleessa, tai sanamuodot tai.. jotkut. Heh. Tykkäsin kahdesta keskimmäisestä kappaleesta ehkä eniten.. Symbolista tämä, mutta ehkä myös pikkuisen kuluneen symbolista. Kyllä tästä vahva tunne välittyy. Kiitos.
Kaunista, toiveikasta, soljuvaa kerrontaa. Pidin paljon.